maanantai 7. marraskuuta 2016

Hymähdän

Nyt tekee mieli vuodattaa. Työpaikallani on vain yksi työkaveri samassa huoneessa, jossa työskentelen. Tämä "kaveri" on melkoisen omalaatuinen. Hän käyttää hyväksi usein nuorta ikääni tietäen, että minulle voi nakittaa töitä kun en avuliaisuuttani viitsi kieltäytyä... Kerran olen vain kieltäytynyt ja sanonut, että "eikös tämä ole sun tehtäväs hoitaa."
 
Ei minulla ole varaa kieltäytyä jos haluan luoda hyvän kuvan itsestäni kaikille. Nuori ikä tarkoittaa työuran alkua, jolloin kaikki on mahdollista. Siltoja ei saa polttaa ja tulee pyrkiä olemaan avulias, mukava ja hymyilevä joka tilanteessa.
 
Ihmisiä on kyllä kaikenlaisia. En tiedä, tulenko iän myötä yhtä röyhkeäksi? Haluaisin nähdä aina kaikissa hyvää ja toki työkaverissanikin on hyviä puolia. Hyvinä hetkinä hän jopa nauraa. Ylempien esimiesten läsnäollessa nauru on yleensä kyllä mielistelyä, koska näitä esimiehiä hän haukkuu minulle aina kun nämä ovat poissa. Usein naurahdan "joo" tai "mmm-m" kun hän mainitsee jotain negatiivista esimiehistä.
En kommentoi, hymähdän vain.
Raukkamaistahan se on, mutta en halua aiheuttaa riitaa.
En ole samaa mieltä, mutta sillä ei ole väliä.

Ajattelen, että on parempi vain hymähtää.

 

torstai 3. marraskuuta 2016

Lintulaudan verkko


Nyt se on siinä! Verkko lintulaudan ympärillä, mikä pitää harakat poissa pikkulintujen ruoka-astialta. Harakat helposti ahmaisevat kaikki siemenet ja talipallot parempiin suihin, mutta tekemällä puutarhaverkosta aidan laudan ympärille, saat kutsumattomat vieraat siirtymään muualle.

Tämä on yksinkertaisesti rakennettu mm. Hong Kong -kauppaketjusta löytyvästä Tarhurin puutarhaverkosta sitoen kaksi kerrosta yhteen nippusiteillä. Pyöreä luukku ja saranat katolle muodostuivat myöskin verkosta nippusiteillä askarrellen. Vielä mustekalat reunoille pitämään luukku kiinni ja valmis!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Voittoja ja kakkuja

Eilen sain puhelun yritysnumerosta. Vastatako vai eikö, onko se taas joku puhelinmyyjä? Vastasin silti kun numeron alku oli 010... ja se kannatti, sillä langan päästä kerrottiin, että olen osallistunut arvontaan ja voittanut S-ryhmän 200 € lahjakortin! Eikä ollut huijausta, muistan kyseisen arvonnan ja löytyi nimenikin heidän fb-sivuillaan julkaisemastaan tiedotteesta, jossa lueteltiin voittajat.

Facebookin arvonnat alkaa olla jo kannattavia mulle kun olen voittanut nyt yhteensä 300 € arvosta eri lahjakortteja. Aiemmin voitin vuonna 2015 toukokuussa juuri äitienpäivän alla Fransmannin 100 € lahjakortin. Se tuli postissa kotiin ja käytettyä tuli! Ei ole siis huijausta läheskään kaikki arvonnat, mitä Facebookista löytyy. ;-)

Jännä, kuinka 200 € voitto tuntuu lottovoitolta. Varsinkin nyt kun on taas jäämässä työttömäksi ja joulukin lähestyy. Mitähän sitten ajattelisi jos voittaisi ison summan jossain Veikkauksen pelissä? Varmaan pyörtyisi. :-D

Joka tapauksessa, elämä on mahtavaa vaikka mielen sopukoissa piilee huoli siitä, kuinka pärjään työttömäksi jäätyäni. Tahto pysyä kiinni työelämässä on suuri ja motivaatiota löytyy, mutta kuka sen huomaa ja tiedostaa muuta kuin itse.
No, ei auta jossitella. Joulu on tulossa ja odotan sitä innolla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa esim. lunta ja vapaita iltoja kotisohvalla. Kotityötkin maittavat ihan hyvin kun on vain aikaa niihin uppoutua!


Mutta vähän asiaa kakuista...
Tein nopean mango-juustokakun eräänä päivänä vieraille. Tämä resepti on helpoista helpoin ja löytyy netistä usealta eri sivustolta.

Muista huomioida 1. älä vatkaa kermaa kovaksi 2. veden, johon liivatteet sulatetaan, on oltava todellakin kiehuvaa, muuten liivatteet eivät sula kunnolla. Nämä olen oppinut kantapään kautta.

Raaka-aineet

                 
Pohja
200 g Digestive keksejä
75 g voita
Täyte
4 liivatelehteä
300-400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-1½ dl sokeria           
3 tl vanilliinisokeria           
rkl sitruunamehua           
2-3 dl kuohukermaa           
2 rkl kiehuvaa vettä           
kuorrute
2 dl mangososetta (pilttiä)           
2 liivatelehteä           
2 rkl kiehuvaa vettä            

 

Ohjeet

- Murenna keksit muruiksi ja nypi rasva joukkoon. Laita leivinpaperi irtovuoan pohjalle ja levitä keksi/rasva seos vuoan pohjalle tasaisesti.
- Liota 4kpl liivatetta kylmässä vedessä 5 min.
- Sekoita sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi.
- Sulata liivatteet kiehuvaan vesi tilkkaan. Lisää liivate juuston joukkoon sekoittaen.
- Lisää kermavaahto mukaan ja kääntele varovasti tasaiseksi seokseksi.
- Kaada täyte nopeasti pohjan päälle ja tasoita pinta. Laita vuoka jääkaappiin hyytymään tunneiksi/yön yli.
 
Kuorrute
- Laita 2kpl liivatetta kylmään veteen 5 minuutiksi.
- Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi, sulata liivatteet veteen ja lisää piltti. Sekoita tasaiseksi.
- Kaada piltti seos kakun päälle ja nosta kylmään ainakin ½ tunniksi. Irroita vuoka varovasti kun kakku on jähmettynyt varmasti kokonaan.
 
 
 
Kakuista puheenollen, eilen söin tällaista suklaista pyramidikakkua Vaasan Illyrian's ravintolassa. Illyhän on muutenkin suosittu paikka myös meidän perheessä, mutta harvemmin ihmiset testaavat paikan jälkiruokatarjontaa! Näissä annoksissa todellakin käytetään mielikuvitusta. :-) Aivan mahtavaa!
 
 
Hyvää päivänjatkoa! Toivotaan voittoja niitä tarvitseville! :-)

lauantai 3. syyskuuta 2016

Mä ajattelen

Ajattelin vaihtaa blogin osoitetta.

"Majattelen" on pohojanmaalla usein kuultu sana, jossa yhdistyy kaksi sanaa: mä ajattelen. Mieheni kiusii minua usein kun majattelen, mutta se vaan tulee niin ulos suustani kun sanoo nopeasti.


On tullut kudottua tasaiseen tahtiin, kesällä tietysti hieman vähempi. Kutimet eivät kuitenkaan ole joutuneet laatikkoon lepäämään vaan helteelläkin olen tikunnut! Viimein saapuu syksy, minkä vuoksi ainakin kaksi asiaa ovat tulleet takaisin: kynttilät ja kutomiset. ;-)


Tämän hetkinen saldo kudottujen sukkien suhteen.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kuulumiset

Syyskuu on vaihtunut, kesän aika vähenee ja loput työt kesän To Do-listalta taitaa jäädä tekemättä.
 
Mietin tänä aamuna, että päivitän tätä blogia erittäin harvoin ja kirjoitan perinteistä päiväkirjaa vielä harvemmin. Siksipä kirjoitin tänään blogiin JA päiväkirjaan merkinnän! Ihan vain kapinoidakseni laiskuutta vastaan. Tai en tiedä, onko se enemmänkin kiireen syy? Kiire taitaa olla tekosyy.
 
Aamusta ajattelin myös elämää... Monet kokemukset, tunteet ja hetket puhaltavat ohitse ja muistamme niistä vain pienen osan myöhemmin. Luin päiväkirjaani ja olin iloinen, että olin kirjoittanut sinne erään tapahtuman etenemisen tarkasti. Ne kirjoitetut sanat auttoivat muistamaan hetket. Minusta myös kuvat muistuttavat hyvin hetkistä ja tuntemuksista, siksi ehkä pyrinkin ottamaan usein paljon kuvia.

Kesän aikana kertyi normaaliakin enemmän kuvia puhelimen muistiin, sillä hankin uuden puhelimen itselleni synttärilahjaksi: Huawei P9, jossa onkin sitten kunnon kamera. Olen ollut erittäin tyytyväinen puhelimeen (ja kameraan) ja olen iloinen, että valitsin P9:n Honor 7:n sijaan. Suosittelen Huawei P9 puhelinta kyllä jokaiselle vastaantulijalle!

Tässä muutamia kesäni kuulumisia kuvina (kaikki otettu P9:llä):

Sain aikaiseksi pestä mattoja kunnan matonpesupaikalla!

Kissakahvila Purnauskis Tampereella tuli vihdoin tutuksi.
Kahvilassa oli jos jonkinmoista kissataidetta!


Kissakahvila Purnauskiksen kakkutarjoiluja.


Oriveden liepeiltä vuokrattiin mökki kahdeksi yöksi kaverien kanssa.
Kauniita maisemia! Melko kotoisia kylläkin.


Kaverin kanssa teehetki.


Viime viikolla tein vuosiin suolaista piirakkaa.
Onnistui hyvin.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Nuoret työelämässä

Kuinka monta kertaa nuori onkaan työtehtävissään "ensimmäistä kertaa pappia kyydissä"?
Tuli tällainen kysymys mieleeni kun töissä tuntuu, että välillä minun odotetaan osaavan kaikki ja välillä suorastaan pidetään ihan tyhmänä. Tietysti tarvitsen neuvoja, ohjeistusta ja tukea, olenhan työskennellyt kyseisessä yrityksessä kuukausissa vasta yhden käden sormilla laskettavan ajan. Esimiehen tuki tuntuu välillä puuttuvan, mutta ei voi valittaa.
 
Perehdytys on ollut haparaa, eikä kukaan oikein ole osannut suoraan sanoa, miten asiat tehdään. Virheiden kautta olen joutunut oppimaan osan työtehtävistä, mikä ärsyttää suunnattomasti nuorta ihmistä kun se virhe on vain seurausta huonosta perehdytyksestä. Kaikista hienointa on kuulla, kuinka perehdyttäjä sanoo "ei minuakaan aikoinaan ole perehdytetty" ja ajattelet vain, että jaa'a jatkat sitten samaa kierrettä minun kohdallani.
 
Kyllähän sitä ajan kanssa oppii, toki. Nuorena onneksi ei vielä lannistu vastoinkäymisistä ja jaksaa jatkaa yrittämistä sinisin silmin. Ei näe kenessäkään mitään pahaa ja kun istuu taukohuoneen pöydän ääreen, kuulee monenlaista tarinaa vähän jokaisesta. Kuitenkin jaksaa hymyillä ja nauttii työstään poislukien pienet ärsytyksen hetket kun osaamisestasi oletetaan asioita, olethan vielä nuori. Ihmiset hyvin vähän enää kysyvät. Tai kehuvat.
 
Nuoren ihmisen on vain opittava; tällaista se elämä on, aikuisella.
 
Nuori haluaa tiedonjanoisena oppia työtehtävänsä, tulla asiantuntijaksi edes jollakin alalla ja saada sen vakituisen työsuhteen, missä omatkin vanhemmat ovat elämänsä olleet. Nykypäivänä kuitenkin jo sijaisuuden saaminenkin on kiven takana ja täytyy erottua sadoista muista innokkaista. Lannistua ei saa vaikka Kelan tuki on niukkaa ja tahdosta huolimatta työ ei löydä sinua. Nuori pysyy vahvana ja pyrkii pinnalle ja varmasti hyvällä asenteella saa vielä joku päivä olla se, joka sanoo "ei minuakaan ole aikoinaan perehdytetty."

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Maaliskuun loppu

Maaliskuu on pian jo ohi ja kevät alkaa saapumaan pikkuhiljaa!
 
Kävin parturissa viime viikolla vaihtamassa tukankin värin keväisempään. :-) Siitä nyt ei kuvaa, mutta sanotaanko, että on pirtsakka väri.
 
Viime viikolla olin ystäväni kanssa merenrannalla istuskelemassa kun oli niin kaunis kevätpäivä... taisi olla niitä tämän vuoden ensimmäisiä. Rannassa oli todella paljon sorsia ja päivittelin niiden söpöyttä ystävälleni. Tässä pari kuvaa niistä sorsista!
 



Aiemmin maaliskuussa olin katsomassa Niko Kivelän stand up-kiertue esitystä "kolmas minä toden sanoo" ja oli aivan huippu! Kuten AINA. ;-)
 
Naistenpäivänä 8.3. yllätyin suuresti kun rakkaani oli tehnyt minulle lempiruokaani sekä lempijälkkäriäni! Lemppari jälkkärinihän on siis omenapaistos ja hyvää oli! Kukkia ja suklaatakin sain... :-) Oli hieman hemmotteleva päivä.
 
 

Sukkien kutominen on luonnollisesti kevään myötä vähentynyt. Yhdet miestensukat pitkillä varsilla sain viimeiseksi valmiiksi.
 
 
Ihanaa kun kevät (ja kesä) tulee! :-) En malta odottaa.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kuulumisia

Uusi vuosi, uusi banneri blogiin! :-)

Vuosi on vaihtunut ja joulu mennyt ohitse vauhdilla. Aika kyllä menee NIIIN nopeaa.
Sen puolesta se on kiva, että tulee pian taas kesä. Talvi ei ole "mun juttu" kaikkine loskineen ja pakkasasteineen.
 
Juhlittiin talvesta huolimatta miehen pyöreitä synttärivuosia viikko sitten hotellilomailun merkeissä. Syötiin, juotiin, shoppailtiin ja nautittiin lomasta. Nyt taas jatkuu (harmaa) arki.

Tätä kannattaa muuten koittaa! Nimittäin tehdä pizza käyttämällä pohjana tortillaa.
Mies keksi tehdä ja oli aivan sairaaaaan hyvää. :-)

Rapea ja ohut pohja = bueno!

 
Yksi päivä taivaalla oli kauniita pilviä. En kyllä osaa sanoa pilvimuodostelman nimeä, mutta kuvan siitä nappasin kuitenkin!

 
 Eipä nyt muita ajatuksia tällä kertaa. Hyvää päivänjatkoa!